X
Ladattava materiaali / Alakoulu, 1.–3. luokat

Ossin kauppareissu

OLI KESÄINEN PÄIVÄ. Ossi oli kotona äitinsä ja pikkusiskonsa Katjan kanssa. He kaikki odottivat innoissaan iltaa, koska Leena-täti olisi tulossa heille kylään. Ossista oli mukavaa pelata Afrikan tähteä Leenan kanssa. Tosin häntä harmitti, kun Katja yritti usein tulla sotkemaan heidän peliään. Jospa Katja sitten isompana ymmärtäisi, etteivät pelinappulat ole syömistä varten. Katja oli juuri nukahtanut päiväunille.

Äiti katsoi pakastimeen ja harmitteli, ettei Leena-tädille ollut mitään tarjottavaa kahvin kanssa. ”Voisimme leipoa omenapiirakan, mutta meiltä puuttuu omenoita, vehnäjauhoja ja leivinjauhetta”, äiti sanoi. ”Voisitko sinä käydä kaupassa?” hän kysyi Ossilta. Ossi empi hieman. Hän oli käynyt aiemmin kaupassa kaksi kertaa yksin.

Ensimmäisellä kerralla hän oli ostanut herkkupäivänä jäätelötuutin ja toisella kerralla maitopurkin. Äiti huomasi, että Ossia jännitti. ”Minä voin kirjoittaa sinulle ostoslistan mukaan. Ja kaupassa voi aina kysyä myyjältä apua, jos jotain ei löydy.”

Ossi piti kovasti äidin tekemästä omenapiirakasta, joten hän rohkaisi mielensä: ”Hyvä on. Voin käydä.”
Äiti antoi Ossille 10 euroa rahaa, ostoslistan sekä kauppakassin. ”Tuo loput rahat ja kuitti takaisin”, hän huikkasi vielä perään.

OSSI HYPÄHTELI INNOISSAAN ja heilutteli villisti tyhjää kauppakassiaan matkan varrella. Lähin kauppa sijaitsi vain puolen kilometrin päässä heidän kotoaan, joten Ossi oli pian perillä. Hän asteli sisään kauppaan ja meni suoraan omenoiden luo.
Ossi katsoi äidin kirjoittamaa ostoslistaa: 4 omenaa, vehnäjauhoja, leivinjauhetta. Hän otti hyllyn reunasta pienen pussin ja katseli hyllyjä. Omenoita olikin kolmea eri väriä, eikä äiti ollut kirjoittanut minkälaisia omenoita piirakkaan tarvitaan. Ossi mietti hetken ja päätti sitten ottaa punertavia omenoita, koska niitä äiti yleensä ostaa.

Kun Ossi oli laittanut omenat pussiin, hän huomasi, että oli unohtanut ottaa ostoskorin kaupan sisäänkäynniltä. Niinpä hän palasi hakemaan sen. Haettuaan korin Ossi vilkaisi jälleen ostoslistaa: vehnäjauhoja. Ossi kierteli pitkin kauppaa ja löysi lopulta hyllyn, jossa oli jauhoja. Voi pojat! Erilaisia jauhopusseja olikin koko hylly täynnä! Ossi tutki paketteja ja huomasi sitten tutun näköisen jauhopussin, jonka oli kotona joskus äidillä nähnyt. ”Huh, miten painava!” Ossi huokasi ääneen, kun nosti jauhopussin ostoskoriin.

Yhtäkkiä Ossin takaa kuului tuttu ääni: ”Hei Ossi! Oletko tullut ostoksille?” Ossin kaverin, Kallen äiti oli myös tullut kauppaan. ”Aiotteko leipoa?” hän kysyi Ossilta iloisesti. ”Joo. Omenapiirakkaa. Äiti lähetti minut kauppaan, kun Katja oli päiväunilla”, Ossi kertoi.

”Onko sinulla vielä paljon ostettavaa? Tarvitsetko apua?” Kallen äiti kysyi. Ossi tutkaili ostoslistaansa ja sanoi: ”Leevinjauhe puuttuu vielä.” Kallen äiti nauroi ja sanoi ystävällisesti: ”Taidat tarkoittaa leivinjauhetta. Sitä tarvitaankin usein leipomisessa. Kas tässä.” Kallen äiti ojensi oikean purkin Ossille jauhojen vierestä.

”Muistitko punnita nuo omenat?” hän kysyi vielä hymyillen. Ossi vilkaisi omenapussiaan, jossa ei näyttänyt olevan punnitustarraa. ”Äh, minä unohdin!” Ossi harmistui.

Kallen äiti ja Ossi kävelivät takaisin hedelmäosastolle ja tarkistivat yhdessä hintalapusta oikean numeron punnitusvaa’alle. Sitten Ossi asetti omenapussin puntarille ja painoi omenoiden numeroa. Hedelmävaaka tulosti tarran, jonka Ossi kiinnitti omenapussin kylkeen. ”Onko sinulla nyt kaikki?” Kallen äiti kysyi. Ossi nyökkäsi ja kiitti avusta.

OSSI MENI OSTOSTENSA kanssa kassalle, jossa tuttu myyjä tervehti häntä: ”Hei!” Ossi tervehti ujosti takaisin ja laittoi ostoksensa kassahihnalle. ”4 euroa 80 senttiä”, myyjä sanoi ystävällisesti. Ossi kaivoi 10 euron setelin taskustaan ja ojensi sen myyjälle. ”5 euroa ja 20 senttiä takaisin, ole hyvä”, myyjä sanoi ja antoi vastarahat sekä kuitin Ossille. Hymy levisi Ossin huulille. Hän oli niin ylpeä itsestään, että osasi tehdä äidin ostokset itse.

Ossi laittoi rahat ja kuitin taskuun, ja oli jo lähdössä kotiin, kun myyjä huudahti hänen peräänsä: ”Muistahan ottaa ostoksetkin mukaan!” Ossi kääntyi takaisin kassalle, jossa myyjä olikin pakannut jo ostokset hänen kauppakassiinsa. ”Hups…”, Ossi sanoi nolostellen. ”Tätä sattuu meille aikuisillekin”, myyjä sanoi ystävällisesti ja ojensi ostokset Ossille.

”Kiitti!” Ossi huudahti iloisesti. ”Kiitos. Nähdään taas!” myyjä huusi hymyillen Ossin perään, joka jo mennä viipotti ulko-ovella.

”MITEN KAUPPAREISSU SUJUI?”, kysyi äiti, kun Ossi laski hengästyneenä painavan ostoskassin eteisen lattialle.

”Hyvin sujui. Tässä rahat ja kuitti”, Ossi sanoi ylpeänä. ”Hienoa! Osasit ostaa leivinjauheenkin. Mietin, että sitä saattaa olla vaikeampi löytää. Kiitos!” äiti tuumi kuittia tarkistaessaan. Ossi myhäili tyytyväisenä. Hän jätti pieneksi salaisuudeksi, että Kallen äiti oli häntä auttanut.

Pääasia, että kaikki ostokset olivat nyt kotona. ”Haluatko auttaa leipomisessa? Käyhän pesemässä kädet, niin saat mitata aineksia taikinaan”, äiti sanoi ottaessaan muita leivontatarvikkeita esille. Ossi nyökkäsi ja malttoi tuskin odottaa, että pääsisi kertomaan illalla Leena-tädille, että hän oli käynyt yksin kaupassa tekemässä isot ostokset.

Keskustelutehtäviä tarinaan liittyen:

  • Mitä ajatuksia oppilailla heräsi sadusta?
  • Miksi Ossia jännitti lähteä yksin kauppaan?
  • Keneltä Ossi sai apua?
  • Miten oppilaiden omat kauppareissut ovat
    sujuneet?
  • Jutellaan kohteliaista käytöstavoista kaupassa.
    Keitä kaikkia kaupassa on sinun lisäksesi? Miten
    toimitaan kaupassa yksin? Entäpä ryhmässä?
    Miten kaupassa voi huomioida muita?
  • Miten kaveria voi auttaa ostosreissun aikana?

Kesto: 20 minuuttia

Julkaisija/Tekijä: Talous ja nuoret TAT

Julkaistu: 09/2019

Avainsanat: kuluttajataidot, kauppaleikki, kaupassa käynti

Siirry materiaaliin