X

Paljon melua potilastietojärjestelmästä

Kallista, vaikeaa, byrokraattista. Suomen sähköisen potilastietojärjestelmän kehittäminen on aihe, joka saa tunteet kuumenemaan. Vettä myllyyn on lisännyt tarina, jonka mukaan Virossa vastaava järjestelmä olisi maksanut vain murto-osan suomalaisesta. Kysyimme tekniikan tohtori Madis Tiikiltä, mikä suomalaisessa järjestelmässä on niin monimutkaista.

Virolainen lääkäri ja tekniikan tohtori Madis Tiik on toiminut muun muassa Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran neuvonantajana sähköisten omahoitojärjestelmien kehittämisessä. Tiikin mukaan potilastietojärjestelmää on järjetöntä nimittää kalliiksi ennen kuin on määritelty, mistä puhutaan.

– Potilastietojärjestelmä ja esimerkiksi parhaillaan kehitettävä Kanta-järjestelmä ovat eri asioita. Ne ovat kuin kirsikka ja meloni. Niitä ei voi verrata toisiinsa, Tiik sanoo.

Potilastietojärjestelmä tarkoittaa hänen mukaansa yhden organisaation tai yhden alueen sisäistä, ammattilaisten käyttämää järjestelmää.

– Näitä on tuhansia ympäri maailmaa. Terveydenhuollon organisaatiot keräävät niihin sairastietoja tapahtumakohtaisesti, eikä niitä ole tarkoitettu yleiseen käyttöön, Tiik jatkaa.

Kanta-järjestelmä puolestaan tarkoittaa integraatiota, jota ollaan tekemässä sekä ammattilaisten että yksityisten käyttämien palveluiden välille. Lisäksi voidaan puhua henkilökohtaisesta terveystilistä. Se on kansalaisen itsensä ylläpitämä järjestelmä, johon voi kerätä esimerkiksi ravinto- tai liikuntatietoa.

Palvelu, joka on kaikkien ulottuvilla

Kanta on kokonaisuus, joka on tarkoitus ottaa käyttöön asteittain vuoteen 2016 mennessä. Kanta toimii säilytysarkistona kansalaisten, terveydenhuollon ja apteekkien keräämälle tiedolle.

– Kanta on kuin iso kirjaston hylly. Yksityinen henkilö voi hakea palvelun kautta hänestä kerättyä tietoa, joka noudetaan kirjaston eri hyllyköistä, Madis Tiik kuvailee.

Madis Tiik viettää post doc -vuottaan San Diegossa USA:ssa, Scrippsin tutkimusinstituutissa. Kuva: Jaanis Kerkis

Madis Tiik viettää post doc -vuottaan San Diegossa USA:ssa, Scrippsin tutkimusinstituutissa.
Kuva: Jaanis Kerkis

– Kanta-järjestelmän kehittämisen hinnaksi on arvioitu noin 200 miljoonaa, Tiik sanoo.

Summa on kohtuullinen, sillä kyseessä on alusta lähtien pystytettävä järjestelmä, jonka tiedot kootaan pirstaloituneista tietojärjestelmistä ympäri maata.

Esimerkiksi Viron potilastietojärjestelmään Kantaa on Tiikin mukaan turha verrata. Suomessa jo työvoiman hinta tekee kehittämisestä kalliimpaa. Lisäksi Suomesta puuttuu yhtenäinen ID-korttijärjestelmä.

Sähköiset terveyspalvelut vaativat hyviä atk-taitoja

Verrataan nyt kuitenkin, Viroa ja Suomea. Mutta puhutaan yleisemmin sähköisistä terveyspalveluista, jotka toki kulkevat käsi kädessä potilastietojärjestelmän kanssa.

Vironsuomalainen kirjoittaja ja suomentaja Anniina Ljokkoi on asunut Virossa vuodesta 2007 lähtien ja tottunut käyttämään maan sähköisiä terveyspalveluita.

– Avainasemassa Viron sähköisissä terveyspalveluissa on virolainen henkilökortti ID-kaart, Ljokkoi selventää.

Anniina Ljokkoi käyttää Viron sähköisiä terveyspalveluja säännöllisesti. Kuva: Ville Hytönen

Anniina Ljokkoi käyttää Viron sähköisiä terveyspalveluja säännöllisesti.
Kuva: Ville Hytönen

ID-kortti on paitsi virallinen henkilöllisyystodistus ja todistus oleskeluoikeudesta, myös verkkoavain moniin yksityisen sektorin verkkopalveluihin: korttia voi käyttää tunnistusvälineenä ja sähköisen allekirjoituksen antamiseen. Potilas voi selata myös omia terveystietojaan omalla tietokoneellaan ID-kortin avulla. Tämä tosin vaatii ohjelmiston lataamista tietokoneelle sekä tietokoneeseen liitetyn kortinlukijan.

– Viron sähköiset terveyspalvelut toimivat periaatteessa hyvin, mutta käytännössä järjestelmä ontuu sen tietoteknisten vaatimusten takia. Jatkuva ohjelmistojen päivittäminen jää usein väliin ja siitä seuraa ongelmia palveluiden käytössä, Ljokkoi tähdentää.

Sähköisten palvelujen vaatimia ohjelmia on siis osattava ladata koneelle ja päivittää niitä. Vieläkin olennaisempaa kuitenkin on, että, että henkilöllä on käytössään tietokone. Jos omaa tietokonetta ei ole, voi sähköisiä palveluita käyttää ainakin kaupunginkirjastoissa. Pienimmillä paikkakunnilla tilanne on paljon heikompi.

Digi-allekirjoitukset ja e-reseptit arkipäivää

Seitsemännellä kuulla raskaana oleva Anniina Ljokkoi hyödyntää sähköisiä palveluita laajasti: digi-allekirjoitukset, e-reseptit, omien tietojen selaaminen ja sähköiset ajanvaraukset esimerkiksi raskausajan jumppaan toimivat hyvin. Myös potilastietojen siirtyminen julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä on toiminut moitteetta.

– Toki silloin tällöin eteen osuu ”vanhan ajan” lääkäreitä, jotka tekevät muistiinpanot lipuille ja lapuille ja itselle jää olo, että mihinhän lippuset lentelevät työpöydältä käyntini jälkeen, Ljokkoi naurahtaa.

Milloin nämä sähköiset terveyspalvelut ja potilastietojärjestelmät sitten ovat valmiita? Madis Tiikin mukaan esimerkiksi Kanta-järjestelmä ei tule koskaan valmiiksi.

– Ei yksikään kansallinen integraatioalusta ole koskaan valmis. Niitä on pakko kehittää eteenpäin, koska maailma ja teknologia muuttuvat nopeasti, Tiik muistuttaa.

 

Mitä mieltä itse olet terveydenhuollon sähköisten palvelujen toiminnasta? Jatka keskustelua sosiaalisessa mediassa ja jaa ajatuksesi tunnisteella #rohkeasuomi.

Teksti: Ida-Maria Bergman, Mari Lehtonen
Kuvat: 123rf.com, Kadri Aavik, Ville Hytönen, Jaanis Kerkis