X

Oppiainerajat ylittävälle yhteistyölle on huutava tarve

Kun kysytään millä tahansa foorumilla maailman suurimmista ongelmista, kärkeen nousevat talouteen ja ympäristöön liittyvät kysymykset, kuten ilmastonmuutos tai tulojen epätasainen jakautuminen. Kolmanneksi nousevat tyypillisesti sodat ja konfliktit, jotka usein ovat seurausta kahdesta ensiksi mainitusta, joko yhdessä tai erikseen. Lukiossa ei kuitenkaan ole talous- tai ympäristötiede-nimisiä oppiaineita, vaan niitä opettaa tyypillisesti yhteiskuntaopin ja biologian/maantiedon opettaja.

Eräs biologian ja maantiedon lehtori totesi, että kun hän opettaa kestävää kehitystä, niin se talouspuoli on vähän niin kuin sivuseikka. Ei ole kovin vaikea arvata, mikä on taloutta käsittelevää kurssia opettavan mielipide ympäristöasioista. Itselle tuntematon teema voi vaikuttaa vähäpätöiseltä, kun taustoja ei tunne.

Kiertotalouden* juju on siinä, että kumpikaan, talous tai ympäristö, ei ole sivuosassa. Kiertotaloudessa asiat tehdään niin, että se on järkevää sekä talouden että ympäristön näkökulmasta. Sitä samaa on kestävän kehityksen nimissä yritetty tehdä jo kolmekymmentä vuotta, pienin askelin edeten, mutta ilman lopullista läpimurtoa.

Kukaan tuskin voi enää väittää, että talous- ja ympäristöasiat eivät kuuluisi tärkeänä osana yleissivistykseen ja työelämätaitoihin.

Ilman yhteistyötä ei pärjää

Uutta lukiolakia valmisteleva työryhmä on nostanut oppiainerajojen ylittävät opinnot yhdeksi neljästä keinosta, joilla tehdään suomalaisesta lukiosta entistäkin laadukkaampi. Talous- ja ympäristöasioiden opettaminen vaatiikin oppiainerajoja ylittävää yhteistyötä.

Kun haluaa keskustella kiertotalouden opettamisesta kouluissa, niin ei aina tiedä kenen opettajan kanssa olisi parasta keskustella. Talousasiat ovat perinteisesti yhteiskuntaopinopettajan heiniä, vaikka myynti- ja neuvottelutaidot taitavatkin osua paremmin äidinkielenopettajan tontille. Yrittäjyyskasvatusta saattaa moni vierastaa, jos ei ole sisäistänyt vaikkapa sisäisen yrittäjyyden merkitystä työelämässä. Sisäinen yrittäjyys kun on vastuunottamista omasta tekemisestään ja menestyksen avain myös palkkatyössä. Yrittäjyyskasvatuksesta voi olla kuka tahansa opettaja kiinnostunut.

Kun talous suuntaa uusille aalloille kiertotalouden nimissä, mukaan kuvioon astuvat ympäristöosaaminen, jota vaikkapa biologian, maantieteen tai kemian opettajalla saattaa olla. Kiertotalouden rinnalla puhutaan myös vastuullisuudesta eli vanhan tutun kestävän kehityksen serkusta. Silloin talous- ja ympäristöasioihin perehtyneen rinnalle tarvitaan joku pohtimaan myös sosiaalista vastuuta, joten olisiko parasta pyytää mukaan katsomusaineiden opettaja? Ruokahävikistä osaa parhaiten puhua keittiöalan osaajat ja pian huomataan, että keskustelussa on koko koulun henkilökunta, ja näin pitää ollakin. Eihän talouteen ja ympäristöön liittyviä rakenteellisia ongelmia millään foorumilla voida ratkaista ilman yhteistyötä useiden alojen ja tekijöiden kesken. Siksi sen opettamiseenkin tarvitaan koko kouluyhteisö mukaan.

*Onko kiertotalous vielä tuntematon asia? Opiskele asia toisen asteen Globaalit markkinat -bisneskurssilla tai kuuntele Puhu työstä -podcastin kaksi ensimmäistä osaa.

Bloggaaja

Päivi Kosunen

kiertotalousasiantuntija

Kirjoittaja on TATin kiertotalousasiantuntija ja opiskellut maisteriksi pääaineena ympäristötiede ja -teknologia. Ympäristöasioiden lisäksi Päivin intohimona on uusien asioiden oppiminen. Vapaa-ajalla hän skräppää ja bloggaa eikä koskaan kieltäydy kupillisesta hyvää teetä.

@pyjama79