X

Opetusteknologia kehittyy – mutta mitä iloa siitä on?

Digiteknologia on tullut kouluihin jäädäkseen – niin myös työelämään ja vapaa-ajalle. Toisinaan se toimii hyvin ja toisinaan huonosti. Kokemus riippuu tuhannesta eri asiasta alkaen kokijan maailmankatsomuksesta. Digitaalinen teknologia on mennyt hurjasti eteenpäin. ”Hurja” on tässä kohtaa kuvaava sanavalinta, koska nopeuden rinnalle hiipii usein myös pelko. Entä jos en pysykään mukana? Entä jos en oikein tiedä mihin teknologian suhteen ollaan matkalla? Tuskin kukaan tietää.

Silti kehitys on tuonut mukanaan paljon hyvää. Uusi teknologia avaa lukuisia mahdollisuuksia myös oppimisen saralla ja niiden oivaltaminen ja hyödyntäminen tarjoaa lisäarvoa niin opetukseen kuin oppimiseenkin. Tätä potentiaalia pohdimme tässä kirjoituksessa omien viimeaikaisten kokemustemme pohjalta ja arvioimme, mitä iloa opetusteknologian uusista tuulista voisi olla omassa työssämme.

Aloitetaan siitä, mikä juolahtaa ensimmäisenä mieleen. Kiertäessään missä tahansa opetusteknologiaan liittyvässä tapahtumassa 2010-luvulla törmää väistämättä robotteihin. Robottien vahva ja jatkuva esilläolo ei yllätä, sillä ne tarjoavat konkreettisen välineen esimerkiksi ohjelmoinnin opetuksen tueksi. Samalle ne ovat kohtalaisen yksinkertaisia ja helppoja tuottaa sekä markkinoida yritysten näkökulmasta. Robottien suosiota tukee entisestään myös Maker-kulttuurin jatkuva nousu koulumaailmassa. Maker-kulttuuri tarkoittaa koulujen kohdalla toimintaa, jossa painotetaan konkreettista tekemistä ja kokeilua, eli ”värkkäämistä”, sekä samalla värkkäämisestä syntyneiden oivallusten ja ratkaisujen jakamista muiden kanssa. Silti robotit tuntuvat jäävän usein yksin. Missä on robotiikan käsittely opetuksessa osana laajempia maailmaa myllertäviä ilmiöitä? Sitä jäämme kaipaamaan. Kysymys on yhteyksien esille nostamisesta ja niiden syvällisestä ymmärtämisestä, johon robottien ohjelmointi ja käsittely tuovat vahvan kokemuksellisen ja konkreettisen ulottuvuuden. Potentiaalia siis on.

BETT 2019 -messuilla oli mahdotonta olla törmäämättä robotteihin.

Orastavat teknologiat odottavat vielä H-hetkeään

Robottien, oppimispelien -ja applikaatioiden ohella myös XR-teknologia on vahvasti läsnä tässä päivässä. XR-teknologia on kattotermi virtuaalitodellisuudelle (VR), lisätylle todellisuudelle (AR) ja sekoitetulle todellisuudelle (MR). XR-teknologian ympärillä on viime vuodet ollut jatkuvasti kasvavaa pöhinää. Silti teknologiasta jää kuitenkin edelleen kuva, että sen käyttötarkoitukset ja tehokas hyödyntäminen hakevat vielä paikkaansa. Odotukset XR-teknologiaa kohtaan ovat suuret, mutta teknologian kypsyys on vielä alkutaipaleella, vaikka esimerkiksi VR-laitteita onkin ollut jo useita vuosia joissakin oppilaitoksissa käytössä. Laitteiden paras potentiaali on siis vielä näkemättä ja lunastamatta.

Monella tavalla mielenkiintoinen kehityssuunta on myös tekoälyn hyödyntäminen opetuksessa. Varsin yhtä mieltä voidaan olla siitä, että tekoäly ei tule korvaamaan opettajaa, mutta todennäköistä on, että se muuttaa opettajan työnkuvaa – ennemmin tai myöhemmin. Tekoälyllä voidaan itse asiassa jo nyt tukea sekä opettajan työtä että oppilaan opiskelua. Sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi monien hallinnollisten asioiden hoitamisessa ja arjen asioista tiedottamisessa. Lisäksi se tarjoaa paljon mahdollisuuksia yksilöllisten oppimispolkujen kehittämiseen, joissa voidaan automaattisesti nostaa esille opiskelijan vahvuuksia ja kiinnostuksenkohteita tai toisaalta tarjota tukea niille osa-alueille, joissa on vielä kehitettävää. Samalla tekoäly mahdollistaa jatkuvan palautteen ja monipuolisen etenemisen seurannan. Tämä kaikki voi oikein käytettynä helpottaa opettajan työtä, jolloin aikaa jää enemmän esimerkiksi oppilaiden yksilölliseen kohtaamiseen ja keskusteluihin.

Opetusteknologian onnistunut integrointi edellyttää pedagogista näkemyksellisyyttä

Isossa kuvassa on nähtävissä, että digitaalinen teknologia kehittyy jatkuvasti sulautumaan yhä luontevammin ja tehokkaammin osaksi todellista fyysistä ympäristöä. Oikein oivallettuna ja käytettynä siinä on paljon potentiaalia oppimisen kannalta. Oppimisteknologian merkitystä pohtiessa on myös huomioitava, että samat tai vähintäänkin samantyyppiset menetelmät ja välineet yleistyvät kiihtyvään tahtiin myös jatko-opinnoissa ja työelämässä. Tästä syystä niiden järkevä hyödyntäminen opetuksessa on tärkeää ja toisaalta jopa velvollisuutemme. Sellainen opetusteknologia on kuitenkin edelleen turhaa, joka ei tuo mitään lisäarvoa opiskeluun tai jonka käytön edellyttämä osaaminen ei tunnu millään lailla relevantilta tulevaisuuden kannalta. Tällaisia johtopäätöksiä saa tosin tehdä vasta, kun osaa varmasti käyttää arvioinnin alla olevaa teknologiaa ja tietää tulevaisuuden osaamistarpeista ainakin muutaman luotettavan selvityksen verran.

Opetusteknologiamarkkinoilla onkin tarjolla paljon digitaalista sälää. Isoja ja pieniä osia, joista ehjän pedagogisesti harkitun oppimiskokonaisuuden kasaaminen vaatii paitsi teknologista osaamista, myös suuren määrän pedagogista asiantuntijuutta. Juuri laajempi pedagoginen ulottuvuus, joka auttaisi eri digiratkaisujen yhdistämisessä ja linkittämisessä osaksi mielekästä oppimisprosessia, jää usein puuttumaan. Siksi täytyy toivoa, että pedagoginen ulottuvuus saadaan ujutettua mukaan, ennen kuin joltain messuilta digipäissään alkunsa saaneet intohimohankinnat materialisoituvat opettajanpöydälle ihmeteltäväksi.

Tuumasta toimeen – tulevaisuuden opetusteknologia TATissa

TATin Yrityskylä-oppimiskokonaisuuksissa yhtenä tavoitteena on kannustaa oppilaita innostumaan työelämästä samalla heitä työelämään valmistaen. Tämän tavoitteen molempia osia voidaan parhaassa tapauksessa tukea mielekästä opetusteknologiaa hyödyntäen – edelleen tietysti perustellusti ja oikeissa tilanteissa. Robotiikkaa Yrityskylän oppimisympäristöissä pyritään hyödyntämään jatkuvasti enemmän sitä koskettavissa työtehtävissä, sillä sen vaikutus työelämän muutokseen on väistämätöntä. Nyt peruskoulussa olevat oppilaat tulevat näkemään työurillaan nykypäivään verrattuna hyvin erilaisia työtehtäviä osaksi teknologisen kehityksen, kuten robotiikan ja tekoälyn johdosta.

Robotiikan lisäksi virtuaalitodellisuus ja lisätty todellisuus tarjoavat monipuolisia hyödyntämismahdollisuuksia Yrityskylälle. Yrityskylä Alakoulussa virtuaalitodellisuutta ollaankin jo pilotoitu oppilaskäytössä kuluvan lukuvuoden aikana. Kannustavien tulosten pohjalta sen laajempi hyödyntäminen yhtenä tulevaisuuden työvälineenä Yrityskylän pienoisyhteiskunnassa näyttääkin vääjäämättömältä. Yrityskylä Yläkoulun peliareenoilla XR-teknologioiden avulla voidaan puolestaan tulevaisuudessa selkeyttää esimerkiksi talouden ja yritystoiminnan ilmiöitä tai tuoda uusia ulottuvuuksia kotikansainvälisyyteen.

TATin tarjoama yrittäjyyttä sekä talous- ja työelämätaitoja tukeva koulupolku jatkuu toisella asteella digitaalisten Bisneskurssien johdolla. Monipuolinen digitaalinen oppimisalusta onkin hyvä paikka kokeilla erilaisia uusia teknologioita. IBM:n Watsonia tuskin ihan heti saadaan kurssipohjille auttamaan opiskelijoita markkinointikampanjoiden suunnittelussa, mutta digitaaliset arvioinnin ja palautteenannon käytännöt (Digital assessment) ovat jo osin käytössä ja älykkäät ilmoitukset (Nudge Technology) tarjoaisivat paljon potentiaalia tulevaisuudessa. Kummatkin ovat nousevia tekoälytrendejä, jotka lisäisivät oikein sovellettuina imua teknologiavälitteiseen opiskeluun. Omien oppimistavoitteiden asettaminen sekä niiden toteutumisen välitön seuraaminen omalla oppimispolulla motivoivat ja sitouttavat oppimisprosessiin. Tätä tukevat ratkaisut ovat erityisen arvokkaita digitaalisessa oppimisympäristössä, jossa opiskelijat etenevät sisällöissä usein itsenäisemmin kuin normaalissa kontaktiopetuksessa. Lisäksi tavoitteena on upottaa kurssimateriaaleihin mahdollisimman pian myös XR-sisältöä luomaan siltoja digitaalisen- ja fyysisten oppimisympäristöjen välille ja siten tukemaan opitun merkityksellisyyttä ja konkreettisuutta.

Antti Ruohomäki
Kehityspäällikkö
Talous ja nuoret TAT

Lauri Vaara
Pedagoginen asiantuntija
Talous ja nuoret TAT