X

Hetki hiljentyä

Tampereen Pyynikillä on Aleksanterin kirkko, johon voi poiketa jokaisena arkipäivänä, jos kaipaa kuulevia korvia yksinäisyyteen, henkistä tukea elämän kriisitilanteessa tai on aika vetää jarrut päälle hektisen arjen keskellä. Kuuntelua ja keskustelua on tarjolla tavallisen ihmisen taidoilla.

TATin 60 päivää vapaaehtoistyössä

Avointa kirkkoa suositellaan yksinäisille, päihdeongelmaisille, asunnottomille tai kriisin kohdanneille. Maanantaisin ja keskiviikkoisin toimivaan Junnukappeliin voivat poiketa lapset ja nuoret koulupäivän jälkeen tekemään läksyjä tai juttelemaan, jos kotona on sellaiset olot, että on parempi pysyä poissa.

Jo Aleksanterin kirkon rakennus itsessään on kunnioitusta herättävä ja tunnelma kirkon sisällä on aina arvokas. Sinne voivat kaikki tulla omana itsenään, heikkouksineen ja ongelmineen. Siellä kenellekään ei naureta, eikä ketään nöyryytetä tai nolata. Siellä kaikki ovat samalla viivalla, ilman hierarkioita tai titteleitä.

Mykistävä kirkkoympäristö

Miksi hakeuduin kaikista mahdollisista paikoista juuri kirkkoon vapaaehtoistyöhön? Rakastan kirkkoja ja kappeleita, niiden arkkitehtuuria, tauluja ja musiikkia. Akustiikka on huikea, eikä samanlaista musiikillista kokemusta saa missään muussa ympäristössä. Musiikki, jota kirkoissa soitetaan, on niin hienoa, että toivottavasti se säilyy, eikä populaarimusiikki tule milloinkaan valtaamaan ja syrjäyttämään kirkon nykyistä ohjelmatarjontaa.

Myös taide kirkoissa hämmentää. Vain taidenäyttelyissä näkee vastaavaa. Mietin itse, miltä perheensä, kotinsa ja työnsä menettäneen alkoholistin, sekaisin olevan narkomaanin tai vakavaan kriisitilanteeseen joutuneen tuntuu tulla arvovaltaa ja ylväyttä uhkuvaan ympäristöön. Onko se helppoa vai ahdistavaa? Ainakin se pysäyttää.

Avoimen kirkon alttarin viereen on laitettu pöytä, josta saa kahvia ja teetä sekä puhdasta vettä. Pöydän vieressä on pieni pärekori, jonne voi tuoda syötävää niille, joilla on nälkä. Minut yllätti se, kuinka paljon hyvinvointivaltiossamme on, yksinäisten lisäksi, ihmisiä, joilla on nälkä.

Sain kunnian päästä mukaan Avoimen kirkon päivystäjäksi. Tapasin diakoniatyöntekijän, tutustuin itselleni uuteen kirkkoon ja opin, miten avoimessa kirkossa toimitaan. Tämä ei ollut ainoastaan parin päivän antini vapaaehtoistyöntekijänä, vaan uskon, että tästä aukesi itsellenikin jotain uutta ─ uusi matka, joka antaa paljon myös antajalleen.

Päivystäjän arjesta osaan kertoa omakohtaisia kokemuksia ensi vuonna enemmän.

 

Päätimme TATissa viime jouluna, ettemme lähetä joulutervehdyksiä. Sen sijaan tarjoamme apua siellä missä sitä kipeästi kaivataan. Jokainen TATtilainen tekee vuoden 2016 aikana kaksi päivää vapaaehtoistyötä. 60 päivää vapaaehtoistyötä -blogisarjastamme pääset lukemaan, millaisia kohtaamisia koimme.

Bloggaaja

Johanna Vihinen

Aluepäällikkö, Yrityskylä

Kirjoittaja on ruuhkavuosia elävä äiti, elämästä nautiskeleva vaimo ja pienen koiran onnellinen omistaja, joka on höyrähtänyt tennikseen. Hiihtäisi ja laskettelisi enemmän, jos olisi lunta. 

@JohannaVihinen