Mainoksia, lehtiä, esitteitä, nettisivuja ja vaikka mitä. Graafinen teollisuus suoltaa ulos painotuotteita ja synnyttää sisältöjä viestimiin. Perinteisestä painamisesta ollaan siirtymässä yhä monimuotoisempaan viestintään.
Kaikki suurimmat kustannustoimintaa harjoittavat graafisen alan yritykset ovatkin nykyisin todellisia moniviestintätaloja: sisältöä tuotetaan lähes kaikkiin mahdollisiin informaation jakelukanaviin. Yhä tärkeämpiä ovat sähköinen viestintä ja uudet mediat. Myös graafisen teollisuuden perinteisellä alueella, painamisessa, siirrytään yhä enemmän digitaalitekniikkaan.

Kai Riikonen meni peruskoulusta oppisopimuskoulutukseen Weilin+Göösin arkkipainoon, jossa oli koneapulaisen paikka vapaana. "En tiennyt alasta mitään. Luulin tulleeni hoitamaan koneiden kunnossapitoa. Tykkäsin tekniikasta, olin rassannut mopoja."

Kai pääsi Sanomaprintille rotaatiopainajaksi 1990, oltuaan muutaman vuoden pienessä kirjapainossa. "Mieluummin olen isossa firmassa töissä. Täällä ei oppiminen lopu koskaan, vaan aina tulee uusia juttuja." Myös koneet ovat hieman mopoja kookkaampia. "Aluksi ihmettelin konelinjaa, joka vaan jatkui ja jatkui."

Tällä hetkellä Kai painaa Taloussanomia, Helsingin Sanomien työ- ja asuntoliitettä sekä Veikkaaja-lehteä. Vaikka Talsa on tabloidikokoa, ja Hesari broad sheet, painojälki syntyy aina, kun paperi jää vastasylinterin ja kumisylinterin väliin. Puristusta kutsutaan nimellä nippi.

Painon tarkkuus, värit, ja kaikki tekijät yhdessä määräävät laadun. "Kyllä painajan silmä on tärkeä. Ensin väritän silmämääräisesti, sitten katson spektrofotometrillä. Jos vaikka jonkun mainoksen logo on vääränvärinen, niin lehdelle tulee siitä lasku." Laadukkaasta jäljestä painajat saavat palkkion.

Hesareita rullaa painosta sadan tuhannen tuntivauhtia, ainakin teoriassa. "Käytännössä tulee painosten vaihtoja, ja aina välillä kuuluu legendaarinen käsky - 'Etusivu uusiksi!'." Sanomalan painokoneet vaihtuvat lähitulevaisuudessa uusiin, ja silloin vauhti on vielä kovempi. "Uudet koneet kiinnostavat. Helposti menee pari vuotta, kun niitä opettelee."

Työn ohessa Kai on käynyt AEL:n järjestämässä täydennyskoulutuksessa. Sieltä hän sai passin, johon merkitään suoritetut kurssit ja työtehtävät. Sillä on helppo pyrkiä hommiin koko EU-alueella. "Työpaikan vaihto ei kuitenkaan ole suunnitelmissa. Jos jossain tarjottaisiin vastaavista hommista kymmenen markkaa parempaa tuntipalkkaa, niin todella tarkkaan miettisin, menisinkö. Ei pelkkä raha ratkaise."