Viimeinen kesä ennen lukiota on täynnä jännitystä

Kea Pesonen

Suuren, kuohuvan virran yli kulkee silta. Sillan tällä puolella on vanha, tuttu ja turvallinen elämä ja kaukana toisella puolella siintää uusi, ihmeellinen ja tuntematon maailma. Sen vetovoima on suuri, mutta toisaalta epäröin ja tunnen kaipuuta takaisin. Tänä kesänä tieni kulkee tuon sillan yli, läpi kuohuvien ajatusten, pulppuavien kysymysten ja kohisevien epäilysten… sekä vienosti solisevan odotuksen. On aika päästää irti entisistä kiinnitysköysistä ja solmia uusia siteitä sillan toiselle puolelle. Saatan haparoida, mutta saavuttaessani määränpään olen vahva, valmis kohtaamaan sen mitä tuleman pitää. Jätän paljon taakseni, mutta suurin osa menneestä kulkee ohjenuorana osana suurta kantamustani läpi koko elämäni.

Viimeinen kesä ennen lukioon menoa on matka uusiin haasteisiin. Peruskoulu on ohi, mutta edessäni on kolmen vuoden urakka lukiossa. Olen vasta saanut yhden luvun elämästäni päätökseen, kun toinen on jo alkamaisillaan. Nuoren ihmisen elämässä tuo takana oleva yhdeksän vuoden ajanjakso tuntuu ikuisuudelta, onhan se yli puolet tähänastisesta elämästämme. Ajatus sen päättymisestä tuntuu haikealta. Varmasti jokainen peruskoulunsa päättävä nuori tuntee myös ylpeyttä itsestään. Olemme saavuttaneet yhden päätepisteen, josta kukin jatkaa eteenpäin omaa polkuaan.

Tänä kesänä minun mieleni ja varmasti myös monen muun peruskoulunsa päättäneen nuoren ajatukset täyttyvät monista vastakohdista: riemusta ja haikeudesta, varmuudesta ja epäilyksestä, odotuksesta ja kaipuusta. Mielessäni pyörii valtava määrä ajatuksia: hyviä muistoja ja kokemuksia, hiljaisia toiveita, kärsimättömiä kysymyksiä. Tämä on käännekohta ennen kaikkea opiskelussamme, mutta samalla yksi virstanpylväs koko elämässämme.

Lukioon meno on harppaus kohti aikuisuutta. Olemme täyttäneet oppivelvollisuutemme, ja tästä eteenpäin kaikki on vapaaehtoista. Tulevaisuus riippuu meistä itsestämme ja omista valinnoistamme. Meille on annettu siihen hyvät eväät, ja nyt meidän odotetaan hyödyntävän niitä viisaasti.

Meidän nuorten on hiljalleen opittava toimimaan omatoimisesti ja pitämään itsenäisesti huolta omista asioistamme. Meidän on alettava ottaa entistä enemmän vastuuta tekemisistämme. Tämä kaikki tuntuu tapahtuvan niin nopeasti. Kuinka pystyn tähän kaikkeen? Kolme vuotta on loppujen lopuksi lyhyt aika. Joillekin se on helpompaa kuin toisille, mutta jokainen meistä pystyy siihen. Emmehän kuitenkaan ole aivan yksin.

Viimeinen kesä ennen lukion alkamista on henkisen kasvamisen aikaa. Valmistaudun seuraavaan vuoteen ja lataan akut uusiin koitoksiin. Alan asennoitua lukiolaisen rooliin ja avaan mieleni uusille asioille. Samaan aikaan rentoudun, pidän hauskaa ja tapaan ystäviäni. Niiltä osin tämä kesä on aivan kuten edellisetkin.

Uskon, että tulevat kolme vuotta lukiossa tulevat olemaan upeaa aikaa elämässäni. Saan paljon uusia kokemuksia, ystäviä, taitoja ja tietoa. Nyt on kuitenkin aika levätä ja tyhjentää mieli kaikesta painavasta, nauttia kesästä, auringosta ja mansikoista! Asioilla on tapana järjestyä parhain päin, eikä turha huolehtiminen juuri edistä mitään.

Hyvää kesää kaikille!

Teksti:
Kea Pesonen, kesätyötekijä Taloudellisessa tiedotustoimistossa

Päivitetty 21.06.2011